[takaisin]

MAIJA-KAROLIINA säv/san Jarkko Ojutkangas sov Tohtori No

vettä sataa on asfaltti musta aina syksyisin
vastaantulijoiden valot häikäisee kuin silloinkin
kun mä otin sut kyytiini kukkakaupan portailta
siinä sitten ajellessa menikin se koko ilta

muistan kun mä ikävöin maija-karoliinaa
häntä minä rakastin aivan liikaa
muistan kun mä ikävöin maija-karoliinaa
häntä minä rakastin aivan liikaa
poikaparka aivan liikaa

muistan kun piirtelit tikku-ukkoja autossa ikkunaan
ne mua seuraavaan kevääseen asti pitivät pilkkanaan
se vanha autonrähjä on jo nähnyt tiensä pään
silti sen kyydissä istuvan vieläkin sun nään

muistan kun mä ikävöin maija-karoliinaa
häntä minä rakastin aivan liikaa
muistan kun mä ikävöin maija-karoliinaa
häntä minä rakastin aivan liikaa
poikaparka aivan liikaa

tämä aika vuodesta tekee minusta levottoman
kun syksy on pitkä ja yksinäinen kuin talvi majakan vartijan
liikennevaloissa ajatukset vaeltavat
kuin kapiset koirat ne hihnaansa kiskovat

muistan kun mä ikävöin maija-karoliinaa
häntä minä rakastin aivan liikaa
muistan kun mä ikävöin maija-karoliinaa
häntä minä rakastin aivan liikaa

muistan kun mä ikävöin maija-karoliinaa
häntä minä rakastin aivan liikaa
muistan kun mä ikävöin maija-karoliinaa
häntä minä rakastin aivan liikaa
poikaparka aivan liikaa